Kun jokuaika sitten julkaisin postauksen, jossa kerroin mun kuulumisista viime vuodelta. Se mitä jätin siinä kertomatta on se, että kun lähdettiin ajamaan Leviltä kotiin tehtiin siinä sellanen ”ylimääräinen” pysähdys ja käytiin hakemassa uusi perheenjäsen kyytiin.
Oon viimeset 4 vuotta sanonu että mulla tulee tän elämän aikana varmasti koko aika olemaan koira. Se on vaan mua varten kaikki mut tuntevat tietää sen. Ja jo ennen kun Capo tuli meille niin halusin niin paljon Englanninkääpiöterrierin, mutta kun näin Capon adoptio-ilmoituksen netissä tiesin että haluan sen pienen adoptoida ja se on mun tuleva koira ja seuraavana vasta sitten tämä Englanninkääpiöterrieri.
Nyt kun viime marraskuussa koitti mun painajainen ja Caposta tuli enkeli tiesin jo heti että otan koiran kunhan aika on sopiva.
Levillä sitten tuli puhetta koirista. Eriyisesti yhdestä ETT pentueesta joka oli siinä ihan kotimatkan varrella. Soitin sitten pentueen kasvattajalle, ja sovittiin että laitan hänelle vähän sähköpostia. Se jälkeen sitten tämän kasvattajan kanssa tuli soiteltua ja sitten sovittiin vähän siitä päivästä kun mentäisiin katsomaan jäljellä olevia pentuja, joita oli jäljellä enää 2.
Tässä vaiheessa ei siis ollut vielä 100 varmaa tulisiko tämä pentu meille. Lähdettiin sitten perjantai-illan sijaan iltapäivällä ajelemaan kohti kasvattajan kotia.
Sielä meni muutama tunti, tämä ihana kasvattaja oli tehnyt meille vähän iltapalaa, kun tiesi meillä olevan vielä pitkä matka kotiin, juteltiin, leikittiin näiden ihanien pentujen kanssa, jonka jälkeen kerrottiin pennun vanhemmista ja kaikki muu oleellinen tieto, jonka jälkeen tehtiin koirasta paperit. Tämän kaiken jälkeen alkoi sitten vielä monen tunnin matka pennun kanssa tämän uuteen kotiin, meille Espooseen. Ja kun päästiin kotiin, kaikki muut meni nukkumaan paitsi minä. Me pennun kanssa leikittiin, tutustuttiin uuteen kotiin, eikä yli 12h kotimatka tuntunut missään, ei väsyttänyt yhtään. En halunnut irrottaa mun silmiä tästä pienestä ihmeestä hetkeksikään.
Ja näin lyhyesti meille tuli Noell.
Niin herttanen, iloinen ja leikkisä tapaus. Tää pikku poika on juuri täyttämässä 7 kuukautta. Ja jokapäivä tämä pieni poika saa mut niin iloiseksi. On ollut onni seurata tän pienen kasvua ja kehitystä.
Instagram: Milasutinen
Ask.fm: Milsuuw
Youtube: Milasutinen
Snapchat: Milsuuw
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti