UUSI PERHEENJÄSEN

Kun jokuaika sitten julkaisin postauksen, jossa kerroin mun kuulumisista viime vuodelta. Se mitä jätin siinä kertomatta on se, että kun lähdettiin ajamaan Leviltä kotiin tehtiin siinä sellanen ”ylimääräinen” pysähdys ja käytiin hakemassa uusi perheenjäsen kyytiin.

Oon viimeset 4 vuotta sanonu että mulla tulee tän elämän aikana varmasti koko aika olemaan koira. Se on vaan mua varten kaikki mut tuntevat tietää sen. Ja jo ennen kun Capo tuli meille niin halusin niin paljon Englanninkääpiöterrierin, mutta kun näin Capon adoptio-ilmoituksen netissä tiesin että haluan sen pienen adoptoida ja se on mun tuleva koira ja seuraavana vasta sitten tämä Englanninkääpiöterrieri.

Nyt kun viime marraskuussa koitti mun painajainen ja Caposta tuli enkeli tiesin jo heti että otan koiran kunhan aika on sopiva.

Levillä sitten tuli puhetta koirista. Eriyisesti yhdestä ETT pentueesta joka oli siinä ihan kotimatkan varrella. Soitin sitten pentueen kasvattajalle, ja sovittiin että laitan hänelle vähän sähköpostia. Se jälkeen sitten tämän kasvattajan kanssa tuli soiteltua ja sitten sovittiin vähän siitä päivästä kun mentäisiin katsomaan jäljellä olevia pentuja, joita oli jäljellä enää 2.

Tässä vaiheessa ei siis ollut vielä 100 varmaa tulisiko tämä pentu meille. Lähdettiin sitten perjantai-illan sijaan iltapäivällä ajelemaan kohti kasvattajan kotia.

Sielä meni muutama tunti, tämä ihana kasvattaja oli tehnyt meille vähän iltapalaa, kun tiesi meillä olevan vielä pitkä matka kotiin, juteltiin, leikittiin näiden ihanien pentujen kanssa, jonka jälkeen kerrottiin pennun vanhemmista ja kaikki muu oleellinen tieto, jonka jälkeen tehtiin koirasta paperit. Tämän kaiken jälkeen alkoi sitten vielä monen tunnin matka pennun kanssa tämän uuteen kotiin, meille Espooseen. Ja kun päästiin kotiin, kaikki muut meni nukkumaan paitsi minä. Me pennun kanssa leikittiin, tutustuttiin uuteen kotiin, eikä yli 12h kotimatka tuntunut missään, ei väsyttänyt yhtään. En halunnut irrottaa mun silmiä tästä pienestä ihmeestä hetkeksikään. 

Ja näin lyhyesti meille tuli Noell.

Niin herttanen, iloinen ja leikkisä tapaus. Tää pikku poika on juuri täyttämässä 7 kuukautta. Ja jokapäivä tämä pieni poika saa mut niin iloiseksi. On ollut onni seurata tän pienen kasvua ja kehitystä.

Instagram: Milasutinen

Ask.fm: Milsuuw

Youtube: Milasutinen

Snapchat: Milsuuw

20. SYNTYMÄPÄIVÄ

Mun synttäreistä on nyt kulunut reilu viikko ja nyt oli sopiva aika tulla kertomaan tänne vähän, miten ne oikein meni.

Alunperinhän mun ei ollut tarkoitus edes järjestää mitään synttäreitä tai muutakaan. Mutta reilu viikko ennen mun synttäreitä, kun olin kahvilla kavereiden kanssa, mun kaveri sitten heitti mulle että ”Mila sun pitäis järjestää synttärit”. Aloin miettiä asiaa ja sitä, että miten ja miloin tämä onnistuisi parhaiten. Ja sattumalta seuraavana viikonloppuna siihen oli erittäin hyvä sauma. Ja siitä se sitten alkoi.

Alun perin ajattelin, että kutsun kaverit koolle, ostan vähän jotain pientä syömistä ja vietän vaan rennon illan kavereiden kesken. Tilanne sitten ”eskaloitui” ja yhtäkkiä tarjolla olikin sitten boolia, kakkua, pitsaa, sipsejä ja karkkia. Oli koristeita, numeroilmapallot 20, tämä ei toki haitannut.

Mun synttäripäivä, tai oikeastaan koko se viikonloppu oli yhtä hemmottelua. Lauantai oli mulle kunnon hemmottelu päivä. Aamu alkoi hitaasti, koska Noellkin oli mökillä niin edes koiraa ei tarvinnut ulkoiluttaa. Söin aamupalaksi vähän mansikoita ja kävin pitkässä suihkussa, jonka jälkeen olikin sitten aika lähteä kynsihuoltoon ja sieltä kaupoille, ostamaan vähän kukkia ja muita tarpeellisia juttuja. Sen jälkeen sitten kotiin laittautumaan ja odottelemaan vieraita. Oli ihana laittautua, kun ei ollut yhtään kiire.

Kello alkoi sitten jo lähestyä 19 kun mun kaverit alkoi saapua. Vietettiin tosi rento ilta, juteltiin, pelattiin juomapelejä ja oltiin ulkona. Sivusilmällä seurattiin myös euroviisuja.

Ainoo mitä halusin mun synttäreiltä, oli se että pääsisin vaan kerralla viettämään aikaa mun kavereiden kanssa.

  

Seuraavana päivänä sitten jatkettiin mun synttäreiden juhlimista perheen kesken, koska mun vanhemmat ja koira olivat siis olleet perjantaista asti mökillä. Joten siksi juhlittiin yhdessä vasta sunnuntaina. Kun pääsin töistä sunnuntaina 16.30, menin kotiin sain vielä yhden lahjan, jonka jälkeen mun perhe kehotti mua vähän laittautumaan ja sitten lähdettiinkin Porvooseen syömään ja kävelylle koko perheen kanssa.

Ei voi kyllä muuta sanoa kun, että mulla on ihana perhe ja kaverit. Oli ihana viettää koko viikonloppu mulle tärkeiden ihmisten kanssa.

Instagram: Milasutinen

Ask.fm: Milsuuw

Youtube: Milasutinen

Snapchat: Milsuuw

MITÄ KAIKKEA VIIMEISEN VUODEN AIKANA ON TAPAHTUNUT

MOIKKA TAAS PITKÄSTÄ AIKAA

Nykyään tuntuu siltä että aina kun tänne jotain kirjotan niin se alkaa sanoilla ”pitkästä aikaa” tai jotain sinnepäin. Ja niinhän se melkein onkin, aina kun tänne jotain saan aikaiseksi kirjoittaa niin edellisestä kerrasta on ikuisuus..niinkuin myös tälläkin kertaa. Mutta nyt ajattelin vähän avata teille minkälainen vuosi mulla on tässä ollut. En muista oonko koskaan kertonut täällä mitään näin "yksityistä" vai miten tätä voisikaan nyt kutsua, kun mitä nyt. Kaikki on yleensä sellasta ”elämä on ihanaa, tänään oli hyvä päivä” yms sellasta perus positiivista. 

Alotetaan vaikka valmistumisesta. valmistuin koulusta ajallaan ja valmistujaiset oli sillon 3.6. Siitä sitten alkoi työnhakurumba (joka oikeastaan alkoi jo alkuvuodesta, mutta koska silloin olin vielä koulussa niin en pitänyt sen ihmeellisempää kiirettä, koska ajattelin että aikaa on nyt reilusti sillä jatko-opiskelupaikoista en vielä tiennyt). Muistan että välillä vietin kokonaisia päiviä huoneeni lattialla ruokien ja juomien kanssa hakiessa töitä eri aloilta ympäri pääkaupunkiseutua, ilman edistystä. Joka kerta ärsytti saada viesti työpaikasta joka alkoi sanoilla ”Kiitos kiinnostuksestasi työpaikkaa kohtaan, mutta valitettavasti valintamme...” jaaha sinne meni taas yks potentiaalinen työpaikka. Välillä olisi vaan tehnyt mieli luovuttaa kun turhautti niin paljon. 

Mutta en suinkaan koko vuotta ole ollut vain kotona nukkumassa puoleen päivään, tekemättä mitään. Olen kyllä tehnyt tehnyt töitä muutamissa satunnaisissa paikoissa sellaisia pikkupätkiä kun ylimääräistä apua on tarvittu. Ja olen myös ollut monissa työhaastatteluissa eri paikkoihin, mutta onni ei ole suonut ja työpaikat on siis menneet jollekkin muulle.

Mutta noin reilu kuukausi sitten hain yhtä työpaikkaa, kävin haastatteluissa, työterveyslääkärissä ja lopulta sain sen paikan ja olen nyt aloittanut sielä vakkarityön. Joten töiden osalta vihdoinkin kuuluu hyvää.

Viime marraskuun loppupuolella jouduin luopumaan Caposta. Maailman kamalin, rankin, surullisin, ahdistavin päivä ikinä mun elämässä, ne jotka on joskus joutunut luopumaan omasta lemmikistä tietää kyllä mistä puhun ja miltä se tuntuu. Tai oikeastaan Capo ei ollu mulle pelkkä lemmikki. Capo oli mun paras ystävä, tuki, turva, suojelija, kuuntelija ja lohduttaja. Esimerkiksi aina kun tulin myöhään kotiin Capo odotti mua kotona ja kun menin nukkumaan se tuli mun viereen nukkumaan. Ja sen takia tän kertominen tuntuu niin pahalta etten voi edes kuvailla sitä sanoin. Kaikki jotka tuntee mua yhtään tietää et tää koira oli mulle elämä, kaikki kaikessa. Ja he myös tietää kuinka rankkaa tää kaikki on mulle. 

En oikeestaan ikinä ajatellut että kertoisin tätä tänne, mutta jossain vaiheessa se varmasti tulisi esille. Joten ehkä kuitenkin helpompi näin.

En osaa sanoa kerronko ikinä täällä syytä siihen miksi näin kävi. Tai mitään muutenkaan tarkemmin tästä. Sen näkee sitten.

Viime kesästä oon jo jonkun verran kirjoitellut täällä niin en hirveästi kesästä nyt kerro. Mulla oli oikeestaan tosi kiva kesäloma, eikä mitenkään ihmeellinen. Vietin tosi paljon aikaa mun ystävien kanssa ja koiran kanssa tottakai. Kesällä oikeastaan joka viikko oli jotain. Ja syksy sitten jatkui aikalailla samalla kaavalla. Paitsi syksyllä mulla oli myös jonkun verran töitä ja kävin mökillä. Mulla ei kesästä kauheasti löydy kuvia koska yleensä jos jotain kuvia otan niin laitan ne snapchatin mystoryyn. Joten jos mua snäpissä seuraa (milsuuw) nii nämä kuvat onkin sielä näkynyt. Ajattelin kuitenkin laittaa tähän alle mun kesästä/syksystä muutamat kuva kollaasit, niin niistä vähän näkee mitä kesällä ja syksyllä on tapahtunut. Näissä kollaaseissa on myös pari kuvaa alku talvesta.

Viime joulu poikkesi aikaisemmista jouluista hieman, sillä viime vuonna vietimme joulua Levillä kahden meijän ystäväperheen kanssa. Se oli ihanaa. Nautin siitä, että jouluna oli kunnolla lunta ja pakkasta. Siltä jouluna kuuluukin näyttää.

Levillä aika kului suurimmalta osalta ulkona, me käytiin pulkkailemassa, laskettelemassa, moottorikelkkailemassa, kävelyllä, oltiin ulkona paljussa, käytiin luistelemassa tehtiin kaikkea sellasta mitä talvella kuuluukin. Ja mikä parasta näin revontulia!! Oon aina halunnu nähdä revontulia livenä, koska kuvissa revontulet näyttää niin kauniilta että ne tuntuu jopa epätodellisilta. Reissun aikana se oli oikeastaan ainoa asia jota halusin oikeasti. Viimeisenä iltana kun olin iltalenkillä toisen perheen koiran kanssa näin taivaalla niin kauniita revontulia. Siis wau. Ne näytti niin hienolta...harmi vaan, ettei ollut kameraa mukana niin en voinut ikuistaa tätä tapahtumaa. Sen jälkeen olin ihan valmis jo lähtemään kotiin. Muistan kun katoin niitä revontulia ja niitä vaihtuvia värejä siinä taivaalla olin niin onnellinen siinä hetkessä, etten voinut lopettaa hymyilemistä. Revontulet on kyllä sellanen asia, että jokaisen pitäisi kokea ne. Ja se hetki kyllä kruunasi koko reissun. Seuraavana päivänä pystyi hyvillä mielin lähteä kotiin.

Ja nyt ollaan jo toukokuun puolella, mulla menee töissä menee hyvin, kavereiden kanssa hyvin, kesä alkaa lähestyä ja on ollu ihan super lämpimiä päiviä, joka tekee mut ainakin tosi hyvälle mielelle. Ja tämän viikon sunnuntaina on mun 20.v synttärit ja juhlitaan niitä vähän kavereiden kanssa nyt lauantaina (niistä varmasti jotain myös tänne). Joten tällä hetkellä kaikki mun elämässä menee hyvin. 

Tulipas tästä nyt pitkä. Ajattelin ihan lyhyesti vaan kertoa teille mitä mulle viimeaikoina on tapahtunu ja mitä mulle oikein kuuluu, mutta eiköhän se tästä nyt selvinny. Tästä myös samalla varmaan selvisi että miksi en oo tänne tullu aikasemmin kertomaan mun kuulumisia. Mutta nyt oli sen aika.

Olipas ihana jotenkin taas pitkästä aikaa kirjottaa tänne. Toivottavasti joku jaksoi tänne asti lukea. 

JA toivottavasti teille muillekkin sielä kuuluu hyvää.

Instagram: Milasutinen

Ask.fm: Milsuuw

Youtube: Milasutinen

Snapchat: Milsuuw